Kävin katsomassa elokuvan 26.2.2015 ja totean, että seksikohtaukset eivät olleet mielestäni läheskään niin kiinnostavia kuin tapa, jolla ihmisen seksuaalisuutta ja tunteita käsiteltiin. Mielestäni Fifty Shades of Grey on rakkaustarina. Kyseessä on toki erilainen rakkaustarina, mutta peruselementit täyttyvät. Mies ja nainen tapaavat, katseet kohtaavat ja ilmassa on kemiaa. Mies ja nainen rakastuvat. Se, että päähenkilöt ovat täysin eri maailmoista, tuo intohimoisesti alkavaan suhteeseen omituisen vivahteen.
Christian Grey on alle kolmekymppinen liikemies joka iskee silmänsä häntä haastattelemaan tulleeseen opiskelijaneitoon. Anastasia Steele on puolestaan viaton ja hämmentävästi vielä seksuaalisesti täysin kokematon nuori nainen, jota pelottava, mutta äärimmäisen kohtelias Christian kiehtoo. Alkaa leikki, jossa röyhkeän itsevarmasta alistajasta (dominant), Christianista, tulee elokuvan edetessä yhä epävarmempi ja hapuilevampi, kun taas hänen alistettavaksi (submissive) himoitsemansa nainen alkaakin merkitsemään hänelle enemmän, kuin hän koskaan olisi valmis itselleen myöntämään.
Tässä kerronnassa toki S/M auttaa, sillä fetissit ovat suurimmalle osalle katsojistakin tuntematon seksuaalisuuden osa-alue joka aiheuttaa pelkoa, hämmennystä ja häpeää. Ihmiset, jotka näistä seksuaalisuuden alueista kiinnostuvat äärimmäisen paljon, saattavat kompensoida jotakin puuttuvaa tunne-elämänsä osa-aluetta, prosessoida traumojaan tai hakea tyydytystä erikoisista tavoista, jos eivät sitä muulla tavoin voi saada. Fifty Shades esittelee rivien välistä koko rakkauden tunneskaalaa. Himoa, pelkoa, ikävää, luottamusta, epävarmuutta ja mustasukkaisuutta.
Jos jaksaa katsoa eroottisen leikittelyn ohi, huomaa miten Christianin tunnelukot alkavat aueta ja hänen taustastaan paljastuu asioita, joita hän ei selvästikään halua käsitellä. Herkkä Ana puolestaan, saatuaan miehen S/M-suhteen sopimusluonnoksen, jossa heidän tuleva seksuaalinen kanssakäymisensä ja suhteensa määritellään ruokaa myöten yksityiskohtaisesti, ottaa ohjat omiin käsiinsä. Elokuvan aikana Anasta kasvaakin se vahvempi osapuoli, joka elokuvan edetessä määrittelee heidän välisen suhteensa laadun. Ana haluaa miehen kanssa normaalin parisuhteen, vaikka hän lähtee ensin mukaan seksuaaliseen leikkiin täysillä.
Elokuva leikittelee ajatuksella, että nainen on miehen omaisuutta ja hallinnoitavissa; objekti, jota tämä voi komentaa mielensä mukaan, jopa pukeutumiseen saakka. Anastasiakin kapinoi tätä vastaan, mutta luovii Christianin määräyksien välistä osittain viattomuutensa ja osittain itsemääräämisoikeutensa avuin. Toisaalta itsemäärämisoikeuden luovuttaminen toiselle näin äärimmäisellä tavalla voi olla kiehtova asia, joka vetoaa varmasti osaan katsojista, minuunkin. Ongelmaksi muodostuukin tämmöisessä tilanteessa luottamus ja vallan väärinkäytön mahdollisuus.
Lopussa ei ole epäilystäkään siitä, että Christian rankaisee äitiään, kun hän piiskaa rakastettuaan nahkavyöllä niin, että tämä itkee kivusta ja nöyryytyksestä. Olemme aiemmin nähneet Christianin tupakantumpeilla tehdyt arvet hänen rinnassaan. Onko tekijänä miehen biologinen äiti vai Christianin vanhempi rakastajatar, jonka dominoitavaksi ja hyväksikäytettäväksi hän joutui vain 15-vuotiaana?
Elokuvasta nousee pohdittavaa. Miten käsittelemme omia epävarmuuksiamme elämässämme? Kuvioissa ei suinkaan tarvitse olla sadomasokistisia eroottisia leikkejä. Omien rajojen asettaminen, luottamus kumppaniin, suhteen etenemisen paine muutamassa viikossa äärimmäisen vakavaksi ja negatiivisten sekä pelottavien asioiden käsitteleminen rasittavat jossakin vaiheessa kaikkien meidän läheisiä ihmissuhteitamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti